Olen viidennen vuoden kotieläintieteen opiskelija ja suuntautunut kotieläinjalostukseen. Kaikki me opiskelijat saamme valtavan määrän tietoa opiskeluaikanamme. Tuo tieto on hyvin usein teoreettista tietoa, jota tarvitsemme ymmärtääksemme asioita ja ilmiöitä. Teoriatiedon kerääminen on kuitenkin työelämälle sama kuin kolikko lompakolle; alku jollekin suuremmalle.

Olin suunnitellut opintoni tarkkaan heti alkuvaiheessa ja tavoitteeni oli valmistua nopeasti, jotta voisin hakea töihin. Tein kurssit pois alta ja aloin kysellä graduaihetta. Hakeuduin ainejärjestö- ja opiskelijaedustajatehtäviin verkostoituakseni ja hairahduin kuluttamaan aikaani jos jonkinmoisten kurssien parissa löytääkseni ratkaisun sille, mikä haluaisin isona olla. Viimeiset puolitoista vuotta olen siis ollut ”gradua vaille valmis”. Hauskaa siitä tekee se, että gradua vaille valmis voi olla hyvin pitkään edes aloittamatta sen tekoa. Ja sitten muistin, etten ole tehnyt opintoihini kuuluvaa maisterivaiheen harjoittelua syystä, että enpä tullut ajatelleeksi, että omankin alan töitä voisi jo hakea. Hain keväällä töihin ja sain paikan Faba Osk:lta.

Aloitin työt ja yllätyksekseni pääsin tutustumaan kesän aikana hyvin monenlaiseen tekemiseen. Päävirkana oli tehdä erilaisia tarvike- ja asiakaspalvelutehtäviä ja kesäloman sijaisuuksia Tikkurilan toimistolla. Opin tehtävien kautta paljon uusia asioita, esimerkiksi eläinten korvamerkeistä ja niiden tilauksista, joita ei luennoilla opeteta. Toimistotehtävien lisäksi pääsin mukaan näkemään eri asiantuntijoiden työpäiviä kentällä. Näissä päivissä oli erityisen tärkeää se, että opiskeluaikana oppimani teoriatieto pääsi käyttöön. Keskustelu automatkalla jalostusasiantuntijan kanssa herätti minut siihen todellisuuteen, että minähän osaan keskustella näistä asioista ja samalla ymmärsin, että minähän jopa tiedän hyvin paljon asioita, joita en ollut aiemmin sen kummemmin edes tajunnut tietäväni. Luennoilla opitut asiat pääsivät hyötykäyttöön ja vieläpä rakentavassa ympäristössä, jossa toimimisella oli tarkoitus. Etenkin, kun pääsin mukaan tilavierailuille, joissa tehtiin rakennearvosteluja ja jalostussuunnitelmia. Siihen mennessä arvostelut olivat olleet minulle taulukoita ja luokitteluja paperilla, mutta nyt ne muuttuivat oikeilta eläimiltä arvosteltaviksi ominaisuuksiksi, joiden tiedot tallennettiin ja niitä hyödynnettiin käytännön jalostustyössä.

Opin kesän aikana tuntemaan ihmisiä yrityksen eri toimipisteistä ja tehtävistä. Olen saanut tehtäviä hoidettavaksi ja vastuuta kannettavaksi omasta tekemisestäni. Kesän aikana kasvoin ihmisenä ja asiantuntijana ja kiitos työpaikkani, minulla on nyt graduaiheeseeni saatu materiaali ja olen päässyt työstämään kirjoittamista. Näillä näkymin valmistun siis oikeasti jonain päivänä ja sen lisäksi minulla on valmistumisen jälkeisen työelämän kannalta hyvin tärkeitä kontakteja. Kannustankin siis jokaista opiskelijaa hakeutumaan alansa töihin, vaikkei harjoittelu olisi pakollinen. Työpaikka auttaa hahmottamaan omia tulevaisuuden näkymiä ja tietysti, jos on ajoissa liikkeellä, niin työpaikalta voi saada myös vinkkejä siihen, mitä kannattaa opiskella saavuttaakseen omat tavoitteensa.

Eeva Pääläinen
Harjoittelija 2016 Faba Osk