Jos olisin opiskeluaikoinani – liian kauan sitten – tiennyt, mistä vuonna 2019 töissä puhutaan, en olisi uskonut. Ilman hiilidioksidipitoisuuden kasvusta oli ollut puhetta jo lukiossa, mutta ei kukaan tuolloin arvannut, että ilmasto ja hiili tunkisivat lähivuosina tajuntaan kaikissa muodoissa joka tuutista. Nyt olemme tässä, eikä mitään mediaa voi selata törmäämättä ilmastonmuutokseen.

Tämä ei tarkoita, että väheksyisin ilmastonmuutosta tai hiilikeskustelua. Päinvastoin – koen työni kansainvälisesti kokeneena metsänhoitajana tällä hetkellä arvokkaammaksi kuin koskaan. Mikä voisi olla arvokkaampaa kuin työ uusiutuvan luonnonvaran kestävän käytön ja luonnonsuojelun rajapinnassa. Päivittäisenä kysymyksenä on, mikä on aktiivisen kestävän käytön ja aktiivisen suojelun oikea suhde. Tämä on työ, jota Metsähallituksessa teemme luontoa ja luonnonvaroja eri suunnasta lähestyen, mutta kestävää kokonaisratkaisua kohti pyrkien.

Puu sitoo kasvaessaan hiilidioksidia ilmakehästä. Hiili varastoituu puuhun ja karikkeen ja juuriston myötä myös metsän maaperään. Lahotessaan puu vapauttaa hiilidioksidia takaisin ilmakehään. Sama ilmiö tapahtuu puuta poltettaessa tai hyödynnettäessä lyhytkestoisiin tuotteisiin. Tämän ei pitäisi olla uutinen kenellekään peruskoulun käyneelle.

Fossiilisia energialähteitä hyödynnettäessä hiili vapautuu ilmakehään, mutta se pieni ero puuperäisiin energialähteisiin verrattuna on, että fossiilinen hiili varastoitui maaperään miljoonia vuosia sitten. Kun vapautamme sitä nyt kiihtyvällä tahdilla ilmakehään, minkään maan metsien kasvu ei pysty kompensoimaan tätä maan alta ilmakehään pumpattua hiiltä. Suomessa metsät kasvavat vuodesta toiseen merkittävästi enemmän, mutta se tuntuu keskustelussa unohtuvan, kun keskustelu juuttuu toistuvasti siihen, pitäisikö puun käyttöä pienentää ilmaston vuoksi.

Jos oikeasti aikoisimme tehdä jotain merkittävää ilman hiilidioksidipitoisuuden kasvun hillinnälle, meidän pitäisi laittaa maailman fossiilihanat kiinni ja nopeasti! Tapahtuuko tämä? Valitettavasti ei. Fossiilisten polttoaineiden osuus maailman energiantuotannosta ei ole pienenemässä, ja uusia fossiililähteitä etsitään ja otetaan käyttöön jatkuvasti. Tämä fakta tuppaa unohtumaan kotimaisessa ilmastokeskustelussa, joka keskittyy metsien hiilensidonnan maksimointiin. Samalla unohdetaan metsätalouden perusolemus eli uusiutuvan luonnonvaran kestävä tuottaminen.

Suomalainen ilmastokeskustelu on mennyt metsään – kirjaimellisesti. Kun näkee otsikon: ”Älä istuta vaan jätä kaatamatta”, mielen voisi vallata epätoivo. Taustalla on kuitenkin hyvä tarkoitus metsän hiilivaraston säilyttämiseksi, mutta mittakaavan hahmotus on hukassa.

Metsillä on monta roolia sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa että sen hidastamisessa. Yksi merkittävä rooli on tuottaa uusiutuvaa raaka-ainetta, jolla korvataan fossiilisia raaka-ainetta. Tämä rooli unohdetaan liian usein metsistä ja ilmastonmuutoksesta keskusteltaessa.

Nykyaikana keskustelu juuttuu helposti yksityiskohtiin ja yksisilmäisiin totuuksiin. Valistuneiden kansalaisten ja etenkin yliopistoväen pitää kyetä tarkastelemaan poikkitieteellisiä kokonaisuuksia, vaikka se onkin haastavampaa ja vie enemmän aikaa kuin yksityiskohtiin perehtyminen. Kokonaisuuksia hahmottaessa joutuu pakostakin miettimään metsien eri arvoja. Hiili ei ole ainoa tekijä metsien käytön suunnittelussa…

Kun asiaa katsoo hiukan hehtaaria laajemmassa kuvassa, yksi merkittävä näkökulma ilmastokeskusteluun paljastuu helposti: Suomalainen metsätalous ei ole ilmasto-ongelma. Päinvastoin – se voi olla monipuolinen osa ilmastokysymyksen ratkaisua!

Antti Otsamo

Kestävän kehityksen päällikkö, Metsähallitus

 

Metsähallituksen ständin löydät ViikkiAreenan Maatalous-, metsä- ja ympäristöpäivänä Infokeskus Koronasta!