Kuilu työelämään tuntui opintojen loppupuolella aivan valtavalta. Miten mikään järkevä yritys voisi haluta palkkalistoilleen minut, vastavalmistuneen, vailla mitään kunnollista työkokemusta? Olin kyllä työskennellyt opintojen ohella useamman vuoden kaupassa, mutta eihän sillä kokemuksella ollut mitään mahdollisuuksia päästä asiantuntijatason tehtäviin ja siisteihin toimistotöihin? Koin vahvasti olevani generalisti vailla selkeää, terävää osaamiskärkeä.

Uskon, että tämän tyyppiset ajatukset ovat tuttuja monelle opintojaan viimeistelevälle. Työelämä tuntui varsin kaukaiselta yliopiston penkiltä katsottuna. Jälkikäteen omasta urasta ja sen vaiheista on helppo muodostaa looginen polku, jota tarkastellessa päätökset näyttäytyvät harkittuina ja tarkoituksenmukaisina. Tapahtuessaan tilanteet ovat kuitenkin tuntuneet omassa päässä varsin sekavilta ja päätösten kohdalla on ollut parempi edetä johonkin suuntaan kuin jäädä odottamaan muutosta. Niinpä valmistumisen jälkeen päätin hakeutua kaupassa tiiminvetäjäksi. Tiesin, etten viihtyisi siinä pestissä välttämättä kovin pitkään, mutta ajattelin, että kokemus ja vastuu vähintään näyttäisivät hyvältä CV:ssä.

Etenemisestä huolimatta kaipasin apua oman osaamiseni kartoittamisessa ja sanallistamisessa. Sain apua upealta mentorilta, joka valoi uskoa siihen, että minultakin löytyy relevanttia osaamista. Hän tsemppasi ja auttoi työhakemusten tekemisessä. Lisäksi hän onnistui laajentamaan omaa näkökulmaani siihen, millaisia paikkoja voisin hakea. Noin vuoden aikana ehdin hakea useaa paikkaa, mutta lopulta tiet aukesivat K Trainee-ohjelmaan. Olin kuvitellut kokemukseni perusteella suuntaavani päivittäistavarakaupan puolelle. Paikkaa tarjottiin yllättäen rakentamisen ja talotekniikan-toimialalta. Jälleen oli tilaisuus edetä johonkin suuntaan, ennemmin kuin jäädä paikoilleen pohtimaan. Olen samalla K-polulla edelleen, muutaman vuoden ja muutaman tittelin verran vanhempana ja viisaampana.

Mulle ei ole vielä(kään) selvää, mikä musta tulee isona. Mutta uskon vahvasti, että ottamalla askelia johonkin suuntaan pääsee aina pidemmälle kuin jäämällä paikoilleen odottelemaan. Opiskelijoita haluaisin rohkaista ottamaan pieniäkin askelia eteenpäin kohti työelämää ja hankkimaan mentorin siinä kohtaa, kun tuntuu että omat eväät eivät riitä. Kyllä se oma polku sieltä vielä löytyy, vaikka se olisikin mutkaisempi kuin olit kuvitellut!

Helmi Kärjä – Entinen kuluttujaekonomian opiskelija

Keskon löydät myös ViikkiAreenasta 19.11. Elintarvike- ja ekonomiapäivänä!